Tapaturmat, menetetyt elinvuodet (PYLL) ikävälillä 25 - 80 v. /100 000 vastaavanikäistä

Tietolähde Ajalta Päivitystiheys Päivitetty
Tilastokeskus 1996-2014 Kerran vuodessa 08.03.2017
Tietosisältö
Indikaattori ilmaisee ennen 80 ikävuotta tapahtuneiden tapaturmien takia menetettyjen elinvuosien lukumäärää väestössä 100 000 asukasta kohti. Yläikärajan valinta perustuu siihen, että suomalaisten elinajanodote on noin 80 vuotta.
 
PYLL-indeksi (PYLL = Potential Years of Life Lost) on kansainvälisesti laajalti käytetty hyvinvoinnin mittari. Tapaturmakuolemien vuoksi menetetyt elinvuodet (PYLL = Potential Years of Life Lost) -indeksi lasketaan kuolinsyytilaston peruskuolinsyyn perusteella. Tapaturmaisiin kuolemiin luetaan peruskuolinsyynä ICD-10 koodit V01-X44, X46-X59, Y85-Y86. Jokaista ikäryhmää kohden lasketaan kuolemistodennäköisyys väestöryhmän havaittujen tapaturmakuolemantapausten ja väkiluvun osamääränä. Saatu luku kerrotaan menetettyjen elinvuosien määrällä. PYLL korostaa nuorella iällä tapahtuvien kuolemantapausten merkitystä. Laskettaessa PYLL-tunnusluku ikävälille 25-80 vuotta, esim. 25-vuotiaana kuolleen arvioidaan menettäneen 55 elinvuotta, kun taas 79-vuotiaana kuollut on menettänyt vain yhden vuoden. Yli 80-vuotiaana kuolleiden ei katsota menettäneen yhtään elinvuotta. Tässä tapauksessa ei huomioida alle 25-vuotiaana kuolleiden menetettyjä elinvuosia. Näistä ikäryhmittäisistä luvuista lasketaan painotettu summa käyttäen painoina 25-80-vuotiaiden ikärakennetta koko maassa, jotta alueiden erilaiset ikärakenteet eivät vääristä vertailua. Lopuksi kerrotaan saatu luku 100 000:lla.
 
Luottamusvälit laskettiin käyttämällä Monte Carlo -menetelmää. Laskenta on tehty THL:ssä.
Tulkinta
Vaikutus väestön hyvinvointiin
 
Tapaturmat olivat suomalaisten neljänneksi yleisin ja 1-44 -vuotiaiden yleisin kuolemansyy vuonna 2015 syövän lisäksi. Tapaturmat luokitellaan yleisesti koti- ja vapaa-ajan tapaturmiksi, liikennetapaturmiksi sekä työtapaturmiksi. Vuonna 2014 tapaturmiin kuoli 2 476 henkilöä. Tapaturmista 2 221 (89%) tapahtui kotona ja vapaa -ajalla, 229 (10%) tieliikenteessä ja 26 (1%) työpaikoilla. Vaikka tapaturmakuolemia sattuu enemmän vanhemmille henkilöille, niiden osuus kaikista kuolemista on suurin nuoremmilla ikäryhmillä. Sukupuolten ja sosioekonomisten ryhmien väliset erot tapaturmakuolemissa on merkittävä. Koska tapaturmiin kuollaan keskimäärin nuorempina kuin sairauksiin, niiden merkityksen tarkasteluun sopii hyvin PYLL-indeksi, joka ottaa huomioon menetetyt elinvuodet.
 
Taloudellinen merkitys
 
Tapaturmat aiheuttavat miljoonien eurojen kustannukset vuosittain sekä suoraan sekä välillisesti. Tapaturmien suorilla kustannuksilla tarkoitetaan kaikkia niitä kustannuksia, joista aiheutuu konkreettista työtä tai rahanmenetystä jollekin taholle. Tällaisia kustannuksia ovat tapaturman lääketieteellinen hoito, poliisin ja pelastuslaitosten tekemä työ, tapaturmien takia maksetut korvaukset sekä tapaturmien ehkäisemistyöhön käytetyt varat. Tapaturmien epäsuorilla kustannuksilla puolestaan tarkoitetaan mahdollista taloudellista menetystä, jonka tapaturma aiheuttaa, mutta johon juuri sillä hetkellä ei tarvitse käyttää rahaa tai työpanosta. Tapaturmasta aiheutunut kuolemantapaus esimerkiksi aiheuttaa epäsuoria kustannuksia siten, että henkilön työpanos ei ole enää käytettävissä ja tästä aiheutuu tuotannonmenetyksiä.
 
Mitä kunnassa/alueella voidaan tehdä?
 
Sekä alueellisilla että kansallisilla tapaturmien ehkäisyohjelmilla on onnistuttu vähentämään tapaturmaan johtaneita kuolemia. Kansalliset ohjelmat rakentuvat tapaturmatilanteen ymmärtämiseen. Näillä perusteilla ohjelmat ovat keskittyneet iäkkäiden kaatumistapaturmien, alkoholiehtoisten tapaturmien sekä nuorten vakavien liikenneonnettomuuksien ja myrkytyskuolemien ehkäisyyn. Myös turvallisen liikunnan edistäminen ilman vakavia vammoja ehkäisee myöhempää toimintakyvyn heikkenemistä. Tulipalokuolemissa menehtyneissä alemmat sosioekonomiset ryhmät ovat yliedustettuja, jonka vuoksi paloturvallisuuden edistäminen on terveyserojen kaventamisen näkökulmasta tärkeää. Ennaltaehkäisy tulee kohdentaa koko väestöön, esim. varmistamalla turvallinen koti ja elinympäristö ja huolehtimalla tuotteiden turvallisuudesta. Myös riskiryhmälähtöinen ennaltaehkäisy esim. iäkkäiden kaatumistapaturmissa on järkevä strategia.
Luokitukset
  • Sukupuoli: miehet, naiset, yhteensä
  • Ikä: 25 - 80-vuotiaat
  • Alue: Maakunta, suuret kaupungit (yli 100 000 asukasta), koko maa
  • Koulutus: Tilastokeskuksen tutkintorekisterin perusteella. Luokat: matala: enintään perusasteen koulutus, ylempi: vähintään keskiasteen koulutus.
  • Tulot: Tuloviidennes = asuntokunnan käyttötulot kulutusyksikköä kohti jaettuna kvintiileihin. Luokat: 1. (alin) tuloviidennes, 2. tuloviidennes, 3. tuloviidennes, 4. ja 5. (ylin) tuloviidennes.
Asiasanat
  • kuolleisuus
  • terveydentila
  • tapaturmat
  • turvallisuus
Tietolähteet
  • Kuolemansyyt (Tilastokeskus)
Tilastokeskus tekee tilastoa kuolemansyistä ja kuolleisuuden kehityksestä. Kuolemansyytilasto perustuu kuolintodistuksen tietoihin, joita täydennetään väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän tiedoilla. Kuolemansyytilastossa ovat mukana kalenterivuoden aikana Suomessa tai ulkomailla kuolleet, joilla kuolinhetkellä oli kotipaikka Suomessa.
 
  • Väestötilasto (Tilastokeskus)
Tilastokeskus tekee väestötilaston Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmien tiedoista.
 
  • Tutkintorekisteri (Tilastokeskus)
  • Tulonjakotilasto (Tilastokeskus)

Tilastokeskuksen väestönlaskenta- ja kuolinsyyrekisteritietoja yhdistämällä tehty aineisto kattaa vakinaisesti Suomessa asuvan 25 vuotta täyttäneen väestön vuosina 1996-2014. Vuosittaiset kuolemantapaukset ja henkilövuodet laskettiin erikseen sukupuolen, 5-vuotisikäryhmän, alueen ja koulutuksen mukaan. Koulutusmuuttuja on laskettu Tilastokeskuksen tutkintorekisterin perusteella (luokat: matala: enintään perusasteen koulutus, ylempi: vähintään keskiasteen koulutus).
 
Näiden vuosittain mitattujen tietojen lisäksi asuntokunnan käytettävissä olevat tulot on mitattu vuosina 1995, 2000, 2005 ja 2010 ja määritetty kunkin henkilön tulokymmenys erikseen miehille ja naisille. Kuolemantapaukset ja henkilövuodet laskettiin edelleen vuosittain käyttäen edellistä tulotietoa (vuoden 1995 tuloja käytettiin vuosille 1996-2000, vuoden 2000 tuloja vuosille 2001-05 jne.). Käytettävissä olevat tulot sisältävät kaikkien asuntokunnan jäsenten palkka- ja pääomatulot sekä tulonsiirrot ja niistä on vähennetty maksetut verot. Yhteenlasketut tulot jaettiin asuntokunnan kulutusyksikköjen määrällä. Laitosväestön kohdalla käytettiin henkilökohtaisia käytettävissä olevia tuloja. Henkilöt, joilla ei ollut lainkaan henkilökohtaisia tai asuntokunnan tuloja tai joiden tuloista ei ollut tietoja (alle 0,5 % henkilövuosista) poistettiin aineistosta tuloanalyysien kohdalla.
 
Kuolemantapaukset ryhmiteltiin kokonaiskuolleisuuden lisäksi peruskuolemansyyn mukaan Tilastokeskuksen 54-luokkaiseen kuolemansyyluokitukseen perustuen. Tutkimuksessa käytetyt viisi luokkaa olivat alkoholikuolemat, verenkiertoelinten sairaudet, tapaturmat (pois lukien alkoholimyrkytys), itsemurha ja syöpäsairaudet. Aluetason tuloksia varten yhdistettiin kolmen peräkkäisen vuoden tiedot riittävän tapausmäärän varmistamiseksi.
Rajoitukset
Vuoden aikana koko maan väestöstä kuolee noin yksi prosentti. Asukasmäärältään pienillä alueilla kuolemien määrä on hyvin vähäinen ja niiden määrä voi vaihdella vuosittain paljonkin. Sen vuoksi PYLL-indeksit esitetään vain koko maalle, maakunnille ja yli 100 000 asukkaan kunnille. Tulosten satunnaisuuden vähentämiseksi PYLL-indeksit lasketaan kolmen peräkkäisen vuoden kuolemantapausten perusteella. Lisäksi tulosten luottamusvälien (virhemarginaalien) perusteella huomattavan epäluotettavia tuloksia ei esitetä. Koska PYLL-indeksi liittyy menetettyihin elinvuosiin, nuorten ihmisten kuolemat saavat indeksiä laskettaessa suhteessa suuremman painoarvon kuin vanhusten.
Lainsäädäntö
Suositukset
Lisätietoja tapaturmien ehkäisyohjelmista on saatavilla: Tapaturmat -verkkosivusto
Lisätiedot
  • Kari Haikonen (etunimi.sukunimi@thl.fi)
  • Anne Lounamaa (etunimi.sukunimi@thl.fi)
  • kuolemansyyt.tilasto@tilastokeskus.fi
  • Tietoaineisto: Pekka Martikainen, väestöntutkimuksen yksikkö, sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.

  • Parikka S, Martelin T, Koskela T, Härkänen T, Kilpeläinen K, Tarkiainen L, Koskinen S. Tuloryhmien väliset kuolleisuuserot maakunnissa 1996-2014. Tutkimuksesta tiiviisti 5/2017, THL.
  • Mäkelä P, Martikainen, P, Peltonen M. Sosioekonomiset erot alkoholikuolleisuudessa ja alkoholin käytössä. Tutkimuksesta tiiviisti 4/2017. THL 2017.
  • Vohlonen I, Bäckmand H, Korhonen J. "Menetetyt elinvuodet PYLL-indeksi väestön hyvinvoinnin mittana". Suomen Lääkärilehti 4/2007 vsk 62, s. 305-309.
  • Tarkiainen ym. Tuloluokkien väliset erot elinajanodotteessa ovat kasvaneet vuosina 1988-2007. Suomen lääkärilehti 48/2011 vsk 66, s. 3651-3657.
  • Tarkiainen L, Martikainen P, Peltonen R, Remes H. Pitkään jatkunut sosiaaliryhmien välisten elinajanodote-erojen kasvu on pääosin pysähtynyt 2010-luvulla. Suomen lääkärilehti 9/2017 vsk 72, s. 588-595.