Syöpäkuolemien vuoksi menetetyt elinvuodet (PYLL) ikävälillä 25 - 80 v. /100 000 vastaavanikäistä

Tietolähde Ajalta Päivitystiheys Päivitetty
Tilastokeskus 1996-2014 Kerran vuodessa 08.03.2017
Tietosisältö
Indikaattori ilmaisee ikävälillä 25-80 vuotta tapahtuneiden syöpäkuolemien takia menetettyjen elinvuosien lukumäärää väestössä 100 000 asukasta kohti. Yläikärajan valinta perustuu siihen, että suomalaisten elinajanodote on noin 80 vuotta.
 
PYLL-indeksi (PYLL = Potential Years of Life Lost) on kansainvälisesti laajalti käytetty hyvinvoinnin mittari. Syöpien vuoksi menetetyt elinvuodet (PYLL = Potential Years of Life Lost) -indeksi lasketaan kuolinsyytilaston peruskuolinsyyn perusteella. Syöpäkuolemiksi luetaan peruskuolinsyynä C00-C97. Jokaista ikäryhmää kohden lasketaan kuolemistodennäköisyys väestöryhmän havaittujen syöpäkuolemantapausten ja väkiluvun osamääränä. Jokaista ikäryhmää kohden lasketaan kuolemistodennäköisyys väestöryhmän havaittujen syöpäkuolemantapausten ja väkiluvun osamääränä. Saatu luku kerrotaan menetettyjen elinvuosien määrällä.
 
PYLL korostaa nuorella iällä tapahtuvien kuolemantapausten merkitystä. Laskettaessa PYLL-tunnusluku ikävälille 25-80 vuotta, esim. 25-vuotiaana kuolleen arvioidaan menettäneen 55 elinvuotta, kun taas 79-vuotiaana kuollut on menettänyt vain yhden vuoden. Yli 80-vuotiaana kuolleiden ei katsota menettäneen yhtään elinvuotta. Tässä tapauksessa ei huomioida alle 25-vuotiaana kuolleiden menetettyjä elinvuosia. Näistä ikäryhmittäisistä luvuista lasketaan painotettu summa käyttäen painoina 25-80-vuotiaiden ikärakennetta koko maassa, jotta alueiden erilaiset ikärakenteet eivät vääristä vertailua. Lopuksi kerrotaan saatu luku 100 000:lla. Luottamusvälit laskettiin käyttämällä Monte Carlo -menetelmää.
 
Laskenta on tehty THL:ssä. Väestösuhteutus on tehty THL:ssä käyttäen Tilastokeskuksen Väestötilaston tietoja.
Tulkinta
Vuonna 2015 suomalaisten kuolemista 24 prosenttia aiheutui kasvaimista. Työikäisistä naisista kuoli kasvaimiin peräti 45 prosenttia. Kasvainten osuus 65-69-vuotiaiden kuolemissa oli 40 prosenttia, mutta yli 95-vuotiailla enää 6 prosenttia. Miesten yleisimmät kuolemaan johtaneet syöpämuodot olivat keuhkosyöpä ja eturauhasen syöpä, naisten vastaavasti rintasyöpä ja keuhkosyöpä.
 
Ennusteiden mukaan syövän ikävakioitu ilmaantuvuus pysyy tulevina vuosina suunnilleen nykytasolla. Tapausmäärät kasvavat kuitenkin voimakkaasti, kun väestö ikääntyy. On arvioitu, että vuonna 2030 todetaan noin 11 000 syöpää enemmän kuin vuonna 2013. Tapausmäärien kasvu merkitsee sitä, että syöpä vaatii yhä suuremman osan terveydenhuollon voimavaroista. Samaan aikaan huonon ennusteen syövät harvinaistuvat ja yhä suurempi osa syövistä voidaan parantaa. Toisaalta myös parantumatonta syöpää sairastavien potilaiden elinaika pitenee, kun hoidot kehittyvät.
 
Riski sairastua syöpään vaihtelee sosiaaliryhmän mukaan. Ylemmissä sosiaaliryhmissä on suurempi riski sairastua esimerkiksi paksusuolen syöpään ja rintasyöpään ja matalammissa sosiaaliryhmissä ruokatorven syöpään, mahasyöpään ja haimasyöpään. Väestöryhmien väliset terveyserot johtuvat elintavoista, altistumisesta ympäristön riskitekijöille, hoitoon hakeutumisesta ja pääsystä, hoidosta ja hoidon jälkeisestä toipumisesta. Korkeasti koulutettujen eloonjäämisluvut ovat parempia kuin matalasti koulutettujen. Osa näistä eroista selittyy sillä, että vähemmän koulutetuilla syöpä on useammin toteamishetkellä jo ehtinyt levitä lähikudoksiin tai lähettää etäpesäkkeitä kuin pidemmälle koulutetuilla. Alempiin sosiaaliryhmiin kuuluvilla syöpäkasvain on harvemmin paikallisesti rajoittunut. Tämä viittaisi siihen, että alempiin sosiaaliryhmiin kuuluvat potilaat hakeutuvat hoitoon tai lähetetään jatkotutkimuksiin myöhemmin kuin parempiosaiset.
 
Vaikutus väestön hyvinvointiin
 
Syöpä muuttaa aina elämää. Alkujärkytyksen jälkeen sairauden kanssa oppii kuitenkin elämään. Syöpä heikentää sairastuneen henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Syöpä vaikuttaa parisuhteeseen, perhe-elämään, ystävyyssuhteisiin ja taloudelliseen tilanteeseen.
 
Taloudellinen merkitys
 
Syövästä aiheutuvat kustannukset voidaan jakaa suoriin, epäsuoriin ja muihin kustannuksiin. Suorat kustannukset sisältävät syövän ehkäisystä, seulonnoista, hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuvat kustannukset. Epäsuorat kustannukset muodostuvat sairauden aiheuttamista tuotannon menetyksistä ja eläkekuluista. Lisäksi syövistä aiheutuu muita kustannuksia ja rahassa mittaamatonta haittaa potilaalle, hänen läheisilleen ja koko yhteiskunnalle. Terveydelle, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille aiheutunutta haittaa ei voida mitata rahassa. Vaikka syövän ehkäisyllä ja varhaisella toteamisella pyritään ensisijaisesti parantamaan terveyttä, ne vähentävät myös syövän hoitojen tarvetta ja kustannuksia.
 
Mitä kunnassa/alueella voidaan tehdä?
 
Kunnat järjestävät maksutta kohdunkaulan syövän seulontaa ja rintasyövän seulontaa eli mammografiaa tietyn ikäisille naisille. Jotkut kunnat tarjoavat myös suolistosyövän seulontaa. Seulonnoilla pyritään löytämään syöpä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin syövän hoitaminen on huomattavasti helpompaa. Seulonnoilla voidaan vähentää raskaiden syöpähoitojen käyttöä ja ennen kaikkea syövän aiheuttamia kuolemia.
 
Maailman terveysjärjestön kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen (IARC) mukaan noin puolet uusista syövistä voitaisiin välttää muuttamalla sellaisia riskitekijöitä, joihin yksilöt voivat itse vaikuttaa. Cancer Research UK:n mukaan noin 40 prosenttia syövistä johtuu elintavoista. Suurin yksittäinen riskitekijä on tupakointi, joka selittää jopa 20 prosenttia uusista syövistä. Suomessa ja muissa läntisissä maissa terveydelle haitalliset elintavat ovat pääsääntöisesti yleisempiä alemmissa sosiaaliryhmissä. Erityisen tärkeitä riskitekijöitä ovat tupakointi, alkoholinkäyttö, epäterveellinen ruokavalio ja liikkumattomuus. Tukemalla ja mahdollistamalla terveitä elintapoja (savuttomuus, koulu- ja työpaikkaruokailu, liikuntapaikat, mini-interventiot, painonhallintaryhmät) kunnat voivat ehkäistä asukkaidensa syöpäriskiä.
 
Lisäksi väestöryhmien välisten terveyserojen pienentämiseksi tarvitaan tarkempaa tietoa erojen taustalla olevista syistä.
Luokitukset
  • Sukupuoli: miehet, naiset, yhteensä
  • Ikä: 25 - 80-vuotiaat
  • Alue: Maakunta, suuret kaupungit (yli 100 000 asukasta), koko maa
  • Koulutus: Tilastokeskuksen tutkintorekisterin perusteella. Luokat: matala: enintään perusasteen koulutus, ylempi: vähintään keskiasteen koulutus.
  • Tulot: Tuloviidennes = asuntokunnan käyttötulot kulutusyksikköä kohti jaettuna kvintiileihin. Luokat: 1. (alin) tuloviidennes, 2. tuloviidennes, 3. tuloviidennes, 4. ja 5. (ylin) tuloviidennes.
Asiasanat
  • kuolleisuus
  • terveydentila
  • syöpä
Tietolähteet
  • Kuolemansyyt (Tilastokeskus)
Tilastokeskus tekee tilastoa kuolemansyistä ja kuolleisuuden kehityksestä. Kuolemansyytilasto perustuu kuolintodistuksen tietoihin, joita täydennetään väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän tiedoilla. Kuolemansyytilastossa ovat mukana kalenterivuoden aikana Suomessa tai ulkomailla kuolleet, joilla kuolinhetkellä oli kotipaikka Suomessa.
 
  • Väestötilasto (Tilastokeskus)
Tilastokeskus tekee väestötilaston Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmien tiedoista.
 
  • Tutkintorekisteri (Tilastokeskus)
  • Tulonjakotilasto (Tilastokeskus)

Tilastokeskuksen väestönlaskenta- ja kuolinsyyrekisteritietoja yhdistämällä tehty aineisto kattaa vakinaisesti Suomessa asuvan 25 vuotta täyttäneen väestön vuosina 1996-2014. Vuosittaiset kuolemantapaukset ja henkilövuodet laskettiin erikseen sukupuolen, 5-vuotisikäryhmän, alueen ja koulutuksen mukaan. Koulutusmuuttuja on laskettu Tilastokeskuksen tutkintorekisterin perusteella (luokat: matala: enintään perusasteen koulutus, ylempi: vähintään keskiasteen koulutus).
 
Näiden vuosittain mitattujen tietojen lisäksi asuntokunnan käytettävissä olevat tulot on mitattu vuosina 1995, 2000, 2005 ja 2010 ja määritetty kunkin henkilön tulokymmenys erikseen miehille ja naisille. Kuolemantapaukset ja henkilövuodet laskettiin edelleen vuosittain käyttäen edellistä tulotietoa (vuoden 1995 tuloja käytettiin vuosille 1996-2000, vuoden 2000 tuloja vuosille 2001-05 jne.). Käytettävissä olevat tulot sisältävät kaikkien asuntokunnan jäsenten palkka- ja pääomatulot sekä tulonsiirrot ja niistä on vähennetty maksetut verot. Yhteenlasketut tulot jaettiin asuntokunnan kulutusyksikköjen määrällä. Laitosväestön kohdalla käytettiin henkilökohtaisia käytettävissä olevia tuloja. Henkilöt, joilla ei ollut lainkaan henkilökohtaisia tai asuntokunnan tuloja tai joiden tuloista ei ollut tietoja (alle 0,5 % henkilövuosista) poistettiin aineistosta tuloanalyysien kohdalla.
 
Kuolemantapaukset ryhmiteltiin kokonaiskuolleisuuden lisäksi peruskuolemansyyn mukaan Tilastokeskuksen 54-luokkaiseen kuolemansyyluokitukseen perustuen. Tutkimuksessa käytetyt viisi luokkaa olivat alkoholikuolemat, verenkiertoelinten sairaudet, tapaturmat (pois lukien alkoholimyrkytys), itsemurha ja syöpäsairaudet. Aluetason tuloksia varten yhdistettiin kolmen peräkkäisen vuoden tiedot riittävän tapausmäärän varmistamiseksi.
Rajoitukset
Vuoden aikana koko maan väestöstä kuolee noin yksi prosentti. Asukasmäärältään pienillä alueilla kuolemien määrä on hyvin vähäinen ja niiden määrä voi vaihdella vuosittain paljonkin. Sen vuoksi PYLL-indeksit esitetään vain koko maalle, maakunnille ja yli 100 000 asukkaan kunnille. Tulosten satunnaisuuden vähentämiseksi PYLL-indeksit lasketaan kolmen peräkkäisen vuoden kuolemantapausten perusteella. Lisäksi tulosten luottamusvälien (virhemarginaalien) perusteella huomattavan epäluotettavia tuloksia ei esitetä. Koska PYLL-indeksi liittyy menetettyihin elinvuosiin, nuorten ihmisten kuolemat saavat indeksiä laskettaessa suhteessa suuremman painoarvon kuin vanhusten.
 
Suomen Syöpärekisteri on julkaissut myös omia PYLL-lukujaan Syöpä Suomessa -julkaisuun, joiden lähtömäärittelyt ovat erilaiset kuin tässä julkaistut PYLL-indeksit.
Lainsäädäntö
Suositukset
Lisätiedot
  • Tuija Martelin (etunimi.sukunimi@thl.fi)
  • kuolemansyyt.tilasto@tilastokeskus.fi
  • Tietoaineisto: Pekka Martikainen, väestöntutkimuksen yksikkö, sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.

  • Parikka S, Martelin T, Koskela T, Härkänen T, Kilpeläinen K, Tarkiainen L, Koskinen S. Tuloryhmien väliset kuolleisuuserot maakunnissa 1996-2014. Tutkimuksesta tiiviisti 5/2017, THL.
  • Mäkelä P, Martikainen, P, Peltonen M. Sosioekonomiset erot alkoholikuolleisuudessa ja alkoholin käytössä. Tutkimuksesta tiiviisti 4/2017. THL 2017.
  • Vohlonen I, Bäckmand H, Korhonen J. "Menetetyt elinvuodet PYLL-indeksi väestön hyvinvoinnin mittana". Suomen Lääkärilehti 2007;62(4) 305-309.
  • Martikainen, P., Ho, J., Preston, S., Peltonen, R., & Elo, I. Koulutusryhmien välillä suuria ja kasvavia eroja elinajanodotteessa: Tupakointi on merkittävä taustatekijä. Suomen lääkärilehti 39/2013 vsk 68, s. 2435-2442.
  • Tarkiainen ym. Tuloluokkien väliset erot elinajanodotteessa ovat kasvaneet vuosina 1988-2007. Suomen lääkärilehti 48/2011 vsk 66, s. 3651-3657.
  • Tarkiainen L, Martikainen P, Peltonen R, Remes H. Pitkään jatkunut sosiaaliryhmien välisten elinajanodote-erojen kasvu on pääosin pysähtynyt 2010-luvulla. Suomen lääkärilehti 9/2017 vsk 72, s. 588-595

  • Pukkala, E., Sankila, R. ja Rautalahti, M.: Syöpä Suomessa 2006. Suomen Syöpäyhdistyksen julkaisuja nro 71. Suomen Syöpäyhdistys, 2006.
  • Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-5051. 2015, 1. Kuolemansyyt 2015. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 27.2.2017]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ksyyt/2015/ksyyt_2015_2016-12-30_kat_001_fi.html