Alkoholikuolemat, menetetyt elinvuodet (PYLL) ikävälillä 25 - 80 v. /100 000 vastaavanikäistä

Tietolähde Ajalta Päivitystiheys Päivitetty
Tilastokeskus 1996-2014 Kerran vuodessa 08.03.2017
Tietosisältö
Indikaattori ilmaisee ikävälillä 25-80 vuotta tapahtuneiden alkoholisyiden takia menetettyjen elinvuosien lukumäärää väestössä 100 000 asukasta kohti. Yläikärajan valinta perustuu siihen, että suomalaisten elinajanodote on noin 80 vuotta.
 
PYLL-indeksi (PYLL = Potential Years of Life Lost) on kansainvälisesti laajalti käytetty hyvinvoinnin mittari. Alkoholisyiden vuoksi menetetyt elinvuodet (PYLL = Potential Years of Life Lost) -indeksi lasketaan kuolinsyytilaston peruskuolemansyyn perusteella. Alkoholisyihin luetaan alkoholiperäiset taudit ja tapaturmaiset alkoholimyrkytykset (peruskuolemansyynä ICD-10 koodit F10, G31.2, G40.51, G62.1, G72.1, I42.6, K29.2, K70, K86.0, K86.00, O35.4, P04.3, X45). Jokaista ikäryhmää kohden lasketaan kuoleman todennäköisyys väestöryhmän havaittujen alkoholisyykuolemantapausten ja väkiluvun osamääränä. Saatu luku kerrotaan menetettyjen elinvuosien määrällä.
 
PYLL korostaa nuorella iällä tapahtuvien kuolemantapausten merkitystä. Laskettaessa PYLL-tunnusluku ikävälille 25-80 vuotta, esim. 25-vuotiaana kuolleen arvioidaan menettäneen 55 elinvuotta, kun taas 79-vuotiaana kuollut on menettänyt vain yhden vuoden. Yli 80-vuotiaana kuolleiden ei katsota menettäneen yhtään elinvuotta. Tässä tapauksessa ei huomioida alle 25-vuotiaana kuolleiden menetettyjä elinvuosia. Näistä ikäryhmittäisistä luvuista lasketaan painotettu summa käyttäen painoina 25-80-vuotiaiden ikärakennetta koko maassa, jotta alueiden erilaiset ikärakenteet eivät vääristä vertailua. Lopuksi kerrotaan saatu luku 100 000:lla. Luottamusvälit laskettiin käyttämällä Monte Carlo -menetelmää.
 
Laskenta on tehty THL:ssä. Väestösuhteutus on tehty THL:ssä käyttäen Tilastokeskuksen Väestötilaston tietoja.
Tulkinta
Alkoholisyyt eli alkoholiperäiset taudit ja alkoholimyrkytykset olivat vuonna 2014 työikäisten neljänneksi yleisin kuolemansyyryhmä. Niihin menehtyi vuonna 2014 yhteensä lähes 1 300 työikäistä, joista suurin osa oli miehiä. Alkoholi kuolemat heijastavat väestön alkoholin kokonaiskulutusta ja toisaalta vakavimpien alkoholihaittojen yleisyyttä.
 
Alkoholisyiden vuoksi menetettyjen elinvuosien määrä on suurin alimmassa tuloviidenneksessä muihin tuloluokkiin verrattuna. Alimman tuloluokan menetettyjen elinvuosien määrä on yhteydessä alkoholinkulutuksen muutoksiin reagoiden niihin muita tuloryhmiä voimakkaammin. Kun halutaan tarkastella terveyden epätasa-arvoa, on tärkeää tarkastella muutoksia taloudellisesti heikommassa asemassa olevien alkoholikuolleisuudessa. Parin viime vuosikymmenen aikana alkoholikuolleisuuden vaihtelu on ollut keskeinen elinajanodotteen sosioekonomisten erojen kasvua tai kaventumista selittävä tekijä.
 
Vaikutus väestön hyvinvointiin
 
Alkoholi vaikuttaa monin tavoin alkoholia käyttävien hyvinvointiin, terveyteen sekä työ- ja toimintakykyyn. Säännöllinen alkoholinkäyttö suurentaa kokonaiskuolleisuutta: vuonna 2013 alkoholin takia kuolleista valtaosa, seitsemän kymmenestä oli työikäisiä. Säännöllinen alkoholinkäyttö suurentaa myös merkittävästi maksakirroosin, aivoverenvuodon, kroonisen haimatulehduksen ja verenpainetaudin riskiä sekä on liitetty erityisesti ruoansulatuskanavan alueen ja naisten rintasyöpäriskin suurenemiseen. Monien terveyshaittojen vaara kasvaa alkoholin kulutuksen lisääntyessä. Alkoholin käyttö on yhteydessä myös mielenterveyshäiriöiden ja tapaturmien ja väkivallan kasvaneeseen riskiin. Terveyden näkökulmasta turvallista käytön tasoa ei voida määritellä.
 
Alkoholin ja tupakan on yhdessä arvioitu aiheuttavan puolet terveyden epätasa-arvosta, kun tarkastelussa on väestöryhmien väliset kuolleisuuserot. Työikäisten alkoholikuolleisuuden kasvu on lyhentänyt naisten ja miesten elinajanodotetta alimmassa tuloviidenneksessä.
 
Alkoholilla on haitallisia vaikutuksia myös yhteiskunnalle, läheisille ja muille ihmisille kuin juojalle itselleen. Esimerkki työelämälle aiheutuvista haitoista ovat työstä poissaolopäivät, joiden määrän on todettu kasvavan alkoholin kulutuksen kasvaessa. Alkoholin takia vuosittain menetettyjen työpäivien määrä on arvioitu vastaavan noin 10 000 henkilötyövuotta. Vastaavasti työkyvyttömyyseläkkeiden tärkein yksittäinen syy on masennus, joka on usein seurausta pitkäaikaisesta runsaasta alkoholin käytöstä. Päihtymys madaltaa riskiä aggressiiviseen käyttäytymiseen, jonka kohteeksi voi johtua yhtä lailla läheinen kuin sivullinenkin. Esimerkiksi julkisten paikkojen väkivaltarikosten määrä lisääntyy illan mittaan ja huipentuu aamuyön tunneilla. Vanhempien runsas alkoholinkäyttö on puolestaan riski lapsen kehitykselle, sillä se haittaa huolenpitoa ja hoivaa, varhaista vuorovaikutusta sekä kiintymyssuhteen kehittymistä. Lapsen ennen teini-ikää kokemat vanhemman päihdeongelmat ovat yhteydessä lasten teini-iän (13-17-vuotiaiden) mielenterveysongelmiin ja haitalliseen päihteiden käyttöön. Joka neljännen (26 %) huostaan otetun lapsen kohdalla alkoholinkäytön on arvioitu vaikuttavan paljon lapsen tilanteen taustalla.
 
Taloudellinen merkitys
 
Alkoholin on arvioitu aiheuttavan yhteiskunnalle vähintään 2 miljardin euron välittömät ja välilliset kustannukset vuosittain. Vuonna 2012 alkoholihaittojen välittömät kustannukset julkiselle sektorille olivat 906-1112 miljoonaa euroa. Julkisen sektorin lisäksi välittömiä kustannuksia aiheutuu onnettomuus- ja rikosvahinkojen muodossa yrityksille ja kotitalouksille 358 miljoonaa euroa. Julkisilla alkoholihaittakustannuksilla tarkoitetaan sellaisia julkiselle sektorille aiheutuneita kustannuksia, joita ei ilman alkoholin käyttöä olisi aiheutunut. Pääosa kustannuksista tulee haittojen hoitamisesta ja korjaamisesta. Suurin osa, eli puolet haittakustannuksista aiheutui alkoholin käyttöön liittyvistä sosiaalihuollon kustannuksista (25 %) sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidon kustannuksista (25 %). Terveydenhuollon kustannukset kattoivat noin kymmenesosan ja vastaavasti eläkkeiden ja sairauspäivärahojen kustannukset vajaan viidenneksen julkisen sektorin välittömistä alkoholihaittakustannuksista.
 
Huomattavia välillisiä kustannuksia alkoholi aiheuttaa elinkeinoelämälle alentuneen tuottavuuden ja tuotannon menetysten kautta. Vuoden 2012 osalta tehdyn arvion mukaan alkoholin käyttö maksoi yhteiskunnalle välillisinä kustannuksina tuotanto- ja työpanosmenetysten vuoksi vähintään 937 miljoonaa euroa. Välillisiksi kustannuksiksi tutkimuksessa laskettiin alkoholiehtoisten kuolemien ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisten aiheuttamat tuotantopanosmenetykset sekä työntekijöiden sairauspoissaolojen aiheuttamat menetykset työajassa. Välillisistä kustannuksista suurin osa (90 %) aiheutui alkoholiehtoisista kuolemista. On huomioitava, että alkoholin käytön yhteys työkyvyttömyyseläkkeisiin ja sairauspoissaoloihin jää usein virallisilta tilastoilta piiloon, minkä vuoksi työkyvyttömyydestä ja sairauspoissaoloista aiheutuviin kustannuksiin liittyy todennäköisesti merkittävää aliraportointia.
 
Kustannuksia on mahdollisuus alentaa puuttumalla ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Päihdehuollossa lyhyet katkaisuhoitojaksot ja perheiden alkoholiongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen sekä hoitaminen ilman lasten huostaanottoja tuovat merkittäviä kustannussäästöjä verrattuna myöhempiin erikoissairaanhoidon laitoshoitoihin. Esimerkiksi lapsen kiireellinen sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksaa sijaisperheessä noin 27 000 euroa, ammatillisessa perhekodissa noin 114 000 euroa ja laitoshoidossa noin 120 000 euroa vuodessa.
 
Mitä maakunta voi tehdä?
 
Sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen maakunnan tehtäviin kuuluu ohjata, suunnitella ja kehittää alueensa ehkäisevää päihdetyötä laajassa yhteistyössä sekä tukea kuntia ehkäisevän päihdetyön toteuttamisessa ja kehittämisessä (Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä 523/2015, 4§). Maakunta mm. huolehtii, että laki ja Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelman painopisteet toteutuvat.
 
Sosiaali- ja terveyspalveluissa tarpeen on kiinnittää huomiota alkoholin käytön puheeksiottoon, riskikäytön varhaiseen tunnistamiseen ja ohjaavan neuvonnan tarjoamiseen (= mini-interventio) sekä toisaalta tarpeenmukaisen avun, tuen, hoidon ja kuntoutuksen järjestämiseen. Näiden osalta sosiaali- ja terveyspalveluiden olisi sovittava yhtenäiset palvelukohtaiset toimintatavat huomioiden myös AUDIT-testien tulosten ja tehtyjen mini-interventioiden kirjaaminen potilastietojärjestelmiin. Mahdollisuuksia puheeksiottoon ja mini-interventioon on perus- ja työterveyshuollon lisäksi sosiaalipalveluissa ja päivystyksessä.
 
Maakunta myös tukee kuntien ehkäisevän päihdetyön rakenteita ja johtamista sekä hyvien käytäntöjen jalkauttamista vahvistaen eri alojen ammattilaisten osaamista mm. koulutuksin, seuraa kuntien ja alueiden päihdetilannetta ja ehkäisevää päihdetyötä alueellisen hyvinvointikertomuksen avulla. Maakunta voi myös tiiviillä kuntayhteistyöllä tukea kunnissa tehtävää yhteisölähtöistä ehkäisevää päihdetyötä alkoholin saatavuuden sääntelyn tehostamiseksi edistämällä alkoholivalvonnan, elinkeinotoimijoiden ja kunnan toimijoiden monialaista yhteistyötä (esim. Pakka-toimintamalli).
Luokitukset
  • Sukupuoli: miehet, naiset, yhteensä
  • Ikä: 25 - 80-vuotiaat
  • Alue: Maakunta, suuret kaupungit (yli 100 000 asukasta), koko maa
  • Koulutus: Tilastokeskuksen tutkintorekisterin perusteella. Luokat: matala: enintään perusasteen koulutus, ylempi: vähintään keskiasteen koulutus.
  • Tulot: Tuloviidennes = asuntokunnan käyttötulot kulutusyksikköä kohti jaettuna kvintiileihin. Luokat: 1. (alin) tuloviidennes, 2. tuloviidennes, 3. tuloviidennes, 4. ja 5. (ylin) tuloviidennes.
Asiasanat
  • kuolleisuus
  • terveydentila
  • alkoholi
Tietolähteet
  • Kuolemansyyt (Tilastokeskus)
Tilastokeskus tekee tilastoa kuolemansyistä ja kuolleisuuden kehityksestä. Kuolemansyytilasto perustuu kuolintodistuksen tietoihin, joita täydennetään väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän tiedoilla. Kuolemansyytilastossa ovat mukana kalenterivuoden aikana Suomessa tai ulkomailla kuolleet, joilla kuolinhetkellä oli kotipaikka Suomessa.
 
  • Väestötilasto (Tilastokeskus)
Tilastokeskus tekee väestötilaston Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmien tiedoista.
 
  • Tutkintorekisteri (Tilastokeskus)
  • Tulonjakotilasto (Tilastokeskus)

Tilastokeskuksen väestönlaskenta- ja kuolinsyyrekisteritietoja yhdistämällä tehty aineisto kattaa vakinaisesti Suomessa asuvan 25 vuotta täyttäneen väestön vuosina 1996-2014. Vuosittaiset kuolemantapaukset ja henkilövuodet laskettiin erikseen sukupuolen, 5-vuotisikäryhmän, alueen ja koulutuksen mukaan. Koulutusmuuttuja on laskettu Tilastokeskuksen tutkintorekisterin perusteella (luokat: matala: enintään perusasteen koulutus, ylempi: vähintään keskiasteen koulutus).
 
Näiden vuosittain mitattujen tietojen lisäksi asuntokunnan käytettävissä olevat tulot on mitattu vuosina 1995, 2000, 2005 ja 2010 ja määritetty kunkin henkilön tulokymmenys erikseen miehille ja naisille. Kuolemantapaukset ja henkilövuodet laskettiin edelleen vuosittain käyttäen edellistä tulotietoa (vuoden 1995 tuloja käytettiin vuosille 1996-2000, vuoden 2000 tuloja vuosille 2001-05 jne.). Käytettävissä olevat tulot sisältävät kaikkien asuntokunnan jäsenten palkka- ja pääomatulot sekä tulonsiirrot ja niistä on vähennetty maksetut verot. Yhteenlasketut tulot jaettiin asuntokunnan kulutusyksikköjen määrällä. Laitosväestön kohdalla käytettiin henkilökohtaisia käytettävissä olevia tuloja. Henkilöt, joilla ei ollut lainkaan henkilökohtaisia tai asuntokunnan tuloja tai joiden tuloista ei ollut tietoja (alle 0,5 % henkilövuosista) poistettiin aineistosta tuloanalyysien kohdalla.
 
Kuolemantapaukset ryhmiteltiin kokonaiskuolleisuuden lisäksi peruskuolemansyyn mukaan Tilastokeskuksen 54-luokkaiseen kuolemansyyluokitukseen perustuen. Tutkimuksessa käytetyt viisi luokkaa olivat alkoholikuolemat, verenkiertoelinten sairaudet, tapaturmat (pois lukien alkoholimyrkytys), itsemurha ja syöpäsairaudet. Aluetason tuloksia varten yhdistettiin kolmen peräkkäisen vuoden tiedot riittävän tapausmäärän varmistamiseksi.
Rajoitukset
Vuoden aikana koko maan väestöstä kuolee alkoholisyistä lähes 2000 henkilöä. Asukasmäärältään pienillä alueilla kuolemien määrä on hyvin vähäinen ja niiden määrä voi vaihdella vuosittain paljonkin. Sen vuoksi PYLL-indeksit esitetään vain koko maalle, maakunnille ja yli 100 000 asukkaan kunnille. Tulosten satunnaisuuden vähentämiseksi PYLL-indeksit lasketaan kolmen peräkkäisen vuoden kuolemantapausten perusteella. Lisäksi tulosten luottamusvälien (virhemarginaalien) perusteella huomattavan epäluotettavia tuloksia ei esitetä. Koska PYLL-indeksi liittyy menetettyihin elinvuosiin, nuorten ihmisten kuolemat saavat indeksiä laskettaessa suhteessa suuremman painoarvon kuin vanhusten.
Lainsäädäntö
Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (523/2015), Päihdehuoltolaki (41/1986), Mielenterveyslaki (1116/1990), Terveydenhuoltolaki (1326/2010), Sosiaalihuoltolaki (1301/2014), Kansanterveyslaki (66/1972)
Suositukset
Lisätiedot
  • Jaana Markkula (etunimi.sukunimi@thl.fi)
  • kuolemansyyt.tilasto@tilastokeskus.fi
  • Tietoaineisto: Pekka Martikainen, väestöntutkimuksen yksikkö, sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.