25-vuotiaan elinajanodote (vuotta)

Tietolähde Ajalta Päivitystiheys Päivitetty
Tilastokeskus 1996-2014 Kerran vuodessa 08.03.2017
Tietosisältö
Vuosien määrä, jonka 25-vuotias henkilö eläisi kuolleisuuden pysyessä ennallaan. Elinajanodote kuvaa kuolleisuuden tasoa kunakin laskentavuotena. Elinajanodote on ikävakioitu tunnusluku, joten se mahdollistaa kuolleisuuden tason vertailun eri vuosina, vaikka väestön ikärakenne ja määrä muuttuukin.
 
25-vuotiaan elinajanodotetta käytetään mm. aikuisväestön tai sen osaryhmien kuolleisuuden kehityksen tarkastelussa, ja se soveltuu erityisen hyvin mm. sosioekonomisten kuolleisuuserojen kuvailuun, koska tätä nuoremmilla sosioekonomisen aseman määrittäminen on vaikeaa.
 
25-vuotiaan elinajanodote kertoo, kuinka monta elinvuotta juuri 25 vuotta täyttäneillä henkilöillä vielä olisi keskimäärin jäljellä, jos heidän kuolleisuutensa vastedes olisi eri ikävaiheissa sama kuin näihin ikäryhmiin kuuluvilla henkilöillä oli laskelman pohjana olevina vuosina. Sen avulla voidaan kuvata tiiviisti yhdellä luvulla 25 vuotta täyttäneiden kuolleisuutta jossakin väestössä; se ei siis ole ennuste elinajan pituudesta sen paremmin yksilö- kuin väestötasollakaan.
 
25-vuotiaan elinajanodotteen lähtökohtana ovat ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen avulla lasketut, eri ikävälejä koskevat kuolemanvaaraluvut. Ne kertovat, millä todennäköisyydellä ikävälin alarajan saavuttanut henkilö kuolee ennen kuin saavuttaa seuraavan ikävälin alarajan. Kuvitteellista, esim. 100 000 henkilön suuruista syntymävuosiluokkaa karsitaan näiden ikäryhmittäisten kuolemanvaaralukujen mukaisesti ikävaiheittain lähtien 0-vuotiaasta ja edeten elämänkaaren loppuun asti. Näin saadaan selville tämän kuvitteellisen joukon eri ikävaiheessa elämien vuosien kokonaismäärä. 25-vuotiaan elinajanodote saadaan laskemalla 25-vuotiaana tai sitä vanhempana elettyjen vuosien kokonaismäärä ja jakamalla tämä luku 25-vuotiaana elossa olleiden määrällä.
 
Laskenta on tehty THL:ssä.Väestösuhteutus on tehty THL:ssä käyttäen Tilastokeskuksen Väestötilaston tietoja.
Luokitukset
  • Sukupuoli: miehet, naiset, yhteensä
  • Ikä: 25 - 80-vuotiaat
  • Alue: Maakunta, suuret kaupungit (yli 100 000 asukasta), koko maa
  • Koulutus: Tilastokeskuksen tutkintorekisterin perusteella. Luokat: matala: enintään perusasteen koulutus, ylempi: vähintään keskiasteen koulutus.
  • Tulot: Tuloviidennes = asuntokunnan käyttötulot kulutusyksikköä kohti jaettuna kvintiileihin. Luokat: 1. (alin) tuloviidennes, 2. tuloviidennes, 3. tuloviidennes, 4. ja 5. (ylin) tuloviidennes.
Asiasanat
  • kuolleisuus
  • terveydentila
Tietolähteet
  • Kuolemansyyt (Tilastokeskus)
Tilastokeskus tekee tilastoa kuolemansyistä ja kuolleisuuden kehityksestä. Kuolemansyytilasto perustuu kuolintodistuksen tietoihin, joita täydennetään väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän tiedoilla. Kuolemansyytilastossa ovat mukana kalenterivuoden aikana Suomessa tai ulkomailla kuolleet, joilla kuolinhetkellä oli kotipaikka Suomessa.
 
  • Väestötilasto (Tilastokeskus)
Tilastokeskus tekee väestötilaston Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmien tiedoista.
 
  • Tutkintorekisteri (Tilastokeskus)
  • Tulonjakotilasto (Tilastokeskus)

Tilastokeskuksen väestönlaskenta- ja kuolinsyyrekisteritietoja yhdistämällä tehty aineisto kattaa vakinaisesti Suomessa asuvan 25 vuotta täyttäneen väestön vuosina 1996-2014. Vuosittaiset kuolemantapaukset ja henkilövuodet laskettiin erikseen sukupuolen, 5-vuotisikäryhmän, alueen ja koulutuksen mukaan. Koulutusmuuttuja on laskettu Tilastokeskuksen tutkintorekisterin perusteella (luokat: matala: enintään perusasteen koulutus, ylempi: vähintään keskiasteen koulutus).
 
Näiden vuosittain mitattujen tietojen lisäksi asuntokunnan käytettävissä olevat tulot on mitattu vuosina 1995, 2000, 2005 ja 2010 ja määritetty kunkin henkilön tulokymmenys erikseen miehille ja naisille. Kuolemantapaukset ja henkilövuodet laskettiin edelleen vuosittain käyttäen edellistä tulotietoa (vuoden 1995 tuloja käytettiin vuosille 1996-2000, vuoden 2000 tuloja vuosille 2001-05 jne.). Käytettävissä olevat tulot sisältävät kaikkien asuntokunnan jäsenten palkka- ja pääomatulot sekä tulonsiirrot ja niistä on vähennetty maksetut verot. Yhteenlasketut tulot jaettiin asuntokunnan kulutusyksikköjen määrällä. Laitosväestön kohdalla käytettiin henkilökohtaisia käytettävissä olevia tuloja. Henkilöt, joilla ei ollut lainkaan henkilökohtaisia tai asuntokunnan tuloja tai joiden tuloista ei ollut tietoja (alle 0,5 % henkilövuosista) poistettiin aineistosta tuloanalyysien kohdalla.
 
Kuolemantapaukset ryhmiteltiin kokonaiskuolleisuuden lisäksi peruskuolemansyyn mukaan Tilastokeskuksen 54-luokkaiseen kuolemansyyluokitukseen perustuen. Tutkimuksessa käytetyt viisi luokkaa olivat alkoholikuolemat, verenkiertoelinten sairaudet, tapaturmat (pois lukien alkoholimyrkytys), itsemurha ja syöpäsairaudet. Aluetason tuloksia varten yhdistettiin kolmen peräkkäisen vuoden tiedot riittävän tapausmäärän varmistamiseksi.
Rajoitukset
Vuoden aikana koko maan väestöstä kuolee noin yksi prosentti. Asukasmäärältään pienillä alueilla kuolemien määrä on hyvin vähäinen ja niiden määrä voi vaihdella vuosittain paljonkin. Sen vuoksi tulokset esitetään vain koko maalle, maakunnille ja yli 100 000 asukkaan kunnille. Tulosten satunnaisuuden vähentämiseksi ne lasketaan kolmen peräkkäisen vuoden kuolemantapausten perusteella. Lisäksi tulosten luottamusvälien (virhemarginaalien) perusteella huomattavan epäluotettavia tuloksia ei esitetä.
Lainsäädäntö
Suositukset
Lisätiedot
  • Tuija Martelin (etunimi.sukunimi@thl.fi)
  • kuolemansyyt.tilasto@tilastokeskus.fi
  • Tietoaineisto: Pekka Martikainen, väestöntutkimuksen yksikkö, sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.

  • Martikainen, P., Ho, J., Preston, S., Peltonen, R., & Elo, I. Koulutusryhmien välillä suuria ja kasvavia eroja elinajanodotteessa: Tupakointi on merkittävä taustatekijä. Suomen lääkärilehti 39/2013 vsk 68, s. 2435-2442.
  • Tarkiainen ym. Tuloluokkien väliset erot elinajanodotteessa ovat kasvaneet vuosina 1988-2007. Suomen lääkärilehti 48/2011 vsk 66, s. 3651-3657.
  • Tarkiainen L, Martikainen P, Peltonen R, Remes H. Pitkään jatkunut sosiaaliryhmien välisten elinajanodote-erojen kasvu on pääosin pysähtynyt 2010-luvulla. Suomen lääkärilehti 9/2017 vsk 72, s. 588-595