Ilmiön merkitys ja tulkinta

Lihavien osuus (kehon painoindeksi BMI >= 30 kg/m2) (%)

Määritelmä
Indikaattori ilmaisee lihavien (kehon painoindeksi BMI => 30 kg/m2) osuuden 20 vuotta täyttäneistä.
Vaikutus väestön hyvinvointiin
Lihavuus lisää huomattavasti riskiä sairastua muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Merkittävä lihavuus aiheuttaa myös liikkumisrajoitteita. Lihavien osuus Suomessa on kasvanut ja lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Lihavuuden ehkäisy onkin erittäin tärkeää pyrittäessä ehkäisemään kroonisia sairauksia ja toimintakyvyn alenemista. Lihavuudella on yhteys myös koettuun hyvinvointiin. Lihavuutta voidaan vähentää terveellisillä ruokatottumuksilla ja lisäämällä liikuntaa.
 
Painoindeksi 30 kg/m2 on kansainvälisesti hyväksytty terveyden kannalta merkittävän lihavuuden raja-arvo. Raja-arvoa 25 kg/m2 käytetään ylipainoisuuden kriteerinä, mutta näin matalan rajan käyttäminen johtaa siihen, että ylipainoisiksi luokitellaan myös rotevarakenteisia ihmisiä, joilla ei ole terveyden kannalta merkittävää ylipainoa.
 
Lihavuus on yksi tärkeimmistä kansanterveysongelmista Suomessa. Jopa 60 prosenttia työikäisistä miehistä ja noin puolet naisista on vähintään ylipainoisia, joka viides aikuinen on lihava. Aikuisväestön painoindeksi on noussut 70-80-luvuilta lähtien, erityisesti miehillä. Kehitys on hidastunut ja jopa tasaantunut viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta liian korkealle tasolle. Lihavuus on merkittävä riskitekijä monille pitkäaikaissairauksille kuten sydän- ja verisuonitaudille, tyypin 2 diabetekselle ja tuki- ja liikuntaelinsairauksille. Lihavuudella on yhteys myös koettuun hyvinvointiin.
 
Lihavuuden ehkäisy onkin kansanterveystyössä yhä keskeisempää ehkäistäessä kroonisten sairauksien syntyä. Väestötasolla tulisi pyrkiä lihavuuden ehkäisyyn vaikuttamalla ruoka- ja liikuntatottumuksiin. Erityisesti nuoren aikuisväestön lihominen on huolestuttavaa. Iäkkäillä (75+) lihavuuden yhteys mm. kuolleisuuteen ei ole niin selvä. Iäkkäille onkin olemassa omat ylipainoisuuden ja lihavuuden kriteerit ja myös ravitsemussuositukset. Lihavuus on, etenkin naisilla, yleisintä alemmissa sosiaaliryhmissä.
Taloudellinen merkitys
Lihavuuden kustannuksista esitettyjen arvioiden mukaan lihavuus maksaa valtiolle ja kunnille yhteensä yli 300 miljoonaa euroa vuodessa. Lihavuus keskeisimpänä kroonisten kansansairauksien aiheuttajana aiheuttaa vuodessa jopa liki 350 000 poissaolopäivää töistä. Lihavien kuntoutukseen vastaavasti käytetään vuosittain hieman alle miljoona euroa. Lihavuudesta kertyvät kustannukset ovat jopa suuremmat kuin tupakasta aiheutuvat.
Miten ilmiöön kyetään vaikuttamaan
Lihavuuden aiheuttamia sairauksia voidaan tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa laihduttamalla ja ehkäisemällä väestön lihomista. Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota energiatasapainoon eli energiansaantiin ravinnosta ja toisaalta sen kulutukseen liikkumalla. Ruumiillisen työn ja arkiliikunnan väheneminen on yksi merkittävä tekijä lihavuuden lisääntymisen taustalla. Myös napostelu ja muu epäsäännöllinen ruokailurytmi lisää lihomisen riskiä. Terveydenhuollossa tavoitteena on lihavuuden hoidon tehostaminen erityisesti perusterveydenhuollossa sekä vaikean ja sairaalloisen lihavuuden osalta myös erikoissairaanhoidossa.
Mitä kunnassa/alueilla tulisi tehdä
Terveydenhuollon toiminta, lihavuuden tunnistaminen ja varhainen puuttuminen. Ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvä terveyttä edistävä elintapaneuvonta ja tiedottaminen. Liikuntamahdollisuuksien kattava tarjonta kaikille väestöryhmille. Työpaikkaruokailun tarjonta aikuisväestölle ja terveellisen koulu- ja opiskelijaruokailun mahdollistaminen lapsille ja nuorille.
Katso ATH:sta myös seuraavat osoittimet
Liikkumattomien osuus, rasvaisia ruokia syövät, sokeriaineenvaihdunnan häiriö, tyypin 2 diabetes, kohonnut verenpaine, metabolinen oireyhtymä, unihäiriöt, sepelvaltimotauti, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet.
Asiasanat
elintavat, lihavuus, BMI, painoindeksi

Tekninen kuvaus ja lisätiedot
Laskeminen
Pituutta kysyttiin kysymyksellä: "Kuinka pitkä olette?". Painoa kysyttiin kysymyksellä: "Miten paljon painatte kevyissä vaatteissa punnittuna?". Pituudesta ja painosta on laskettu kehon painoindeksi (BMI) jakamalla paino (kiloina) pituuden (neliöllä), kg/m2. Kehon painoindeksi on yleisimmin käytetty menetelmä lihavuuden asteen määrittämiseksi. Painoindeksi >= 30 kg/m2 on kansainvälisesti hyväksytty raja-arvo lihavuudelle. Tarkastelussa ovat painoindeksin arvon vähintään 30 kg/m2 saaneiden osuus. Osuuksille on laskettu 95 % luottamusvälit huomioiden otanta-asetelma.
Taustamuuttujat, joiden mukaisissa ryhmissä tulokset esitetään
  • Sukupuoli: molemmat sukupuolet, miehet, naiset
  • Ikäryhmä: 20-54, 55-74 ja 75+ -vuotiaat
  • Koulutus: suhteellinen koulutustaso ikäluokittain; luokat: matala, keskitaso, korkea
  • Alue: Suomi, Tampere, Raisio.
  • Vuodet: 2017
Päivitystiedot
2015-05-28
Lisätiedot ja käytön rajoitukset
Tietoaineisto
Viitteet
  • Lihavuus (aikuiset). Käypä hoito -suositus, 2013. www.käypähoito.fi
    Suositus sisältää tietoa ja ohjeita lihavuuden hoidosta ja ehkäisystä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.
Tiedon saatavuus, luotettavuus, ajallinen kattavuus
Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus (ATH) on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2010 käynnistämä laaja terveys- ja hyvinvointitutkimus, joka toteutetaan 1 - 4 vuoden välein alueiden ja kansallisten tarpeiden mukaan. Otosyksikkönä on väestöpohjaltaan vähintään PARAS-alueen kokoinen kunta (20 000 asukasta), josta poimitaan 20 vuotta täyttäneistä 3 000 asukkaan otos. Mikäli halutaan tarkastella esimerkiksi kaupunkien eriytymistä, voidaan alueiden välistä vertailua varten poimia 1 000 asukkaan otos aluetta kohden. Vuosina 2013-2017 toteutetuissa tutkimuksissa osallistumisaktiivisuus vaihteli ikäryhmittäin ja alueittain välillä 72-33%. ATH tutkimusalueet ja vastausaktiivisuudet 2017.
Yhteystiedot
Tiina Laatikainen (etunimi.sukunimi@thl.fi)
Terveytemme-projektiryhmä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), sähköposti terveytemme@thl.fi
Tietoaineiston yhteystiedot
Vastaava tutkija Oona Pentala-Nikulainen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), sähköposti ath-info@thl.fi