Ilmiön merkitys ja tulkinta

Itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus (%)

Määritelmä
Indikaattori ilmaisee prosenttiosuuden 20 vuotta täyttäneistä, jotka tuntevat itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti.
 
Indikaattori mittaa yksinäisyyden tunnetta. Indikaattori erottelee väestöstä ne, jotka tuntevat itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti.
Yksinäisyys on yksi psykososiaalisen hyvinvoinnin indikaattori. Yksinäisyyden tunne on subjektiivinen kokemus, joka koetaan yleensä epämiellyttävänä. Yksinäisyyden kokemisen syynä on yleensä sosiaalisten suhteiden puute. Sitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa yksinoloon, joka voidaan kokea myös myönteisenä.
ATH-tutkimuksen perusteella noin kymmenesosa Suomen aikuisväestöstä tuntee itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Satunnaisesti yksinäisyyttä kokevat eivät määrity tässä indikaattorissa yksinäisiksi, joten indikaattori kuvaa pysyvämpää yksinäisyyden kokemusta.
Yksinäisyyteen vaikuttavat useat ulkoiset tekijät, kuten puutteet sosiaalisissa suhteissa sekä oma toimintakyky. Vastaavasti yksinäisyys voi heikentää terveydentilaa ja olla riskitekijänä syrjäytymiselle.
Vaikutus väestön hyvinvointiin
Kroonisesti yksinäisten elinajanodote on muita vertailuryhmiä heikompi ja alttius erityisesti infektioille, sydänsairauksille ja masennukselle muita vahvempi.
Taloudellinen merkitys
Sosiaalinen eristäytyneisyys altistaa ihmisen monille vakaville sairauksille. Sen terveysriskit ovat samassa suuruusluokassa kuin tupakoiminen - ja kolme kertaa suuremmat kuin ylipainon. Yksinäiset käyttävätkin sosiaali- ja terveyspalveluita huomattavasti enemmän kuin muut ikäisensä.
Miten ilmiöön kyetään vaikuttamaan
Mitä kunnassa/alueilla tulisi tehdä
Päättäjien tulee tiedostaa, että tietyt yhteiskunnalliset ratkaisut voivat lisätä yksinäisyyttä, toiset taas vähentävät sitä. Jo suunnitteluvaiheessa pitäisi arvioida päätösten vaikutus yksinäisyyteen, niin kuin jo arvioidaan niiden vaikutusta eri sukupuolten tai vammaisten elämään. Etenkin elämän riskikohdissa (työttömyys, kotiäitiys, työhön paluu äitiyslomalta, eläköityminen, muutto) tulisi tukea kuntalaisten integroitumista ja seuran löytymistä, luoda kohtaamispaikkoja, joilla tavataan ihmisiä.
Sosiaalisen aktiivisuuden tarpeiden kartoittaminen ja osallistumisen tukeminen ovat yksi keskeinen osa kuntalaisten terveyttä edistävää toimintaa. Uusien toimintatapojen kehittäminen sosiaalisen osallistumisen mahdollistamiseksi on tarpeen tilanteessa, jossa yhteiskunnan taloudelliset resurssit ovat erittäin tiukalla, mutta pyrkimyksenä on ikääntyneiden ihmisten kotona asumisen ja hyvinvoinnin tukeminen.
Katso ATH:sta myös seuraavat osoittimet
Asiasanat
sosiaalinen toimintakyky, osallisuus

Tekninen kuvaus ja lisätiedot
Laskeminen
Perustuu kysymykseen: "Tunnetteko itsenne yksinäiseksi:" Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) en koskaan, 2) hyvin harvoin, 3) joskus, 4) melko usein ja 5) jatkuvasti. Tarkastelussa ovat 4) melko usein tai 5) jatkuvasti vastanneiden osuus. Esitetyt osuudet on laskettu käyttäen katoa korvaavia painokertoimia. Osuuksille on laskettu 95 % luottamusvälit huomioiden otanta-asetelma.
Taustamuuttujat, joiden mukaisissa ryhmissä tulokset esitetään
  • Sukupuoli: molemmat sukupuolet, miehet, naiset
  • Ikäryhmä: 20-54, 55-74 ja 75+ -vuotiaat
  • Koulutus: suhteellinen koulutustaso ikäluokittain; luokat: matala, keskitaso, korkea
  • Alue: Suomi, Tampere, Raisio.
  • Vuodet: 2017
Päivitystiedot
2015-05-28
Lisätiedot ja käytön rajoitukset
Tietoaineisto
Viitteet
  • Suositus sosiaalisen toimintakyvyn arvioinnista ja mittaamisesta väestötutkimuksissa: TOIMIA-tietokanta, 2011.
  • Moisio P, Rämö T (2007). Koettu yksinäisyys demografisten ja sosioekonomisten taustatekijöiden mukaan Suomessa vuosina 1994 ja 2006. Yhteiskuntapolitiikka 72:4, 392-401.
  • Cacioppo ym. 2002. Loneliness and health: potential mechanisms. Psychosom Med. 2002 May-Jun;64(3):407-17.
  • Saari J. Yksinäisten yhteiskunta. WSOY. 2010.
  • Pynnönen ym. 2012. Does social activity decrease risk for institutionalization and mortality in older people? The Journals of Gerontology, Series B: Psychological and Social Sciences.
Tiedon saatavuus, luotettavuus, ajallinen kattavuus
Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus (ATH) on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2010 käynnistämä laaja terveys- ja hyvinvointitutkimus, joka toteutetaan 1 - 4 vuoden välein alueiden ja kansallisten tarpeiden mukaan. Otosyksikkönä on väestöpohjaltaan vähintään PARAS-alueen kokoinen kunta (20 000 asukasta), josta poimitaan 20 vuotta täyttäneistä 3 000 asukkaan otos. Mikäli halutaan tarkastella esimerkiksi kaupunkien eriytymistä, voidaan alueiden välistä vertailua varten poimia 1 000 asukkaan otos aluetta kohden. Vuosina 2013-2017 toteutetuissa tutkimuksissa osallistumisaktiivisuus vaihteli ikäryhmittäin ja alueittain välillä 72-33%. ATH tutkimusalueet ja vastausaktiivisuudet 2017.
Yhteystiedot
Timo Kauppinen (etunimi.sukunimi@thl.fi)
Terveytemme-projektiryhmä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), sähköposti terveytemme@thl.fi
Tietoaineiston yhteystiedot
Vastaava tutkija Oona Pentala-Nikulainen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), sähköposti ath-info@thl.fi