Ilmiön merkitys ja tulkinta

Niiden osuus, jotka uskovat, että todennäköisesti eivät jaksa työskennellä vanhuuseläkeikään saakka (%)

Määritelmä
Indikaattori ilmaisee prosenttiosuuden 20 vuotta täyttäneistä, jotka eivät usko jaksavansa työskennellä vanhuuseläkeikään saakka.
 
Indikaattori mittaa vastaajien uskoa siihen jaksavatko he työskennellä vanhuuseläkeikään saakka. Indikaattori erottelee väestöstä ne, jotka eivät usko jaksavansa työskennellä vanhuuseläkeikään saakka. Työssäjaksamisessa on havaittu väestöryhmien välisiä sosioekonomisia eroja; vähemmän opiskelleet ja työntekijäammateissa toimivien usko jaksamiseensa työelämässä eläkeikään saakka on yleisemmin enemmän opiskelleita tai ylemmissä toimihenkilöammateissa toimivia heikompi. Vastaavasti Työttömien usko työelämässä jaksamiseensa on työllistä väestöä yleisemmin heikompi. Työssä käyvän väestön työkyvyn väestöryhmäeroista osan selittää työn fyysinen kuormittavuus ja fysikaaliset altisteet, mutta myös elintapatekijät kuten tupakointi.
 
Työkyky muodostuu ihmisen fyysisten ja psyykkisten voimavarojen ja työn välisestä yhteensopivuudesta ja tasapainosta. Työkyvyn perustana on ihmisen fyysinen ja psykososiaalinen toimintakyky. Sen lisäksi työkykyyn vaikuttavat myös työhön kohdistuvat asenteet ja ammattitaito. Ihmisen työkyky on siis monien asioiden summa.
 
Työkyky on monipuolinen kokonaisuus, se muodostuu ihmisen fyysisten ja psyykkisten voimavarojen ja työn välisestä yhteensopivuudesta ja tasapainosta. Työkyvyn perustana on ihmisen fyysinen ja psyykkinen toimintakyky. Sen lisäksi työkykyyn vaikuttavat myös työhön kohdistuvat asenteet ja ammattitaito.
 
Työkyvyssä tapahtuu monia muutoksia ihmisen elinaikana. Esimerkiksi fyysiset voimavarat heikkenevät yleensä iän myötä. Yhteys työkykyyn ei kuitenkaan ole suoraaviivaista, vaan työkyvyn muiden osatekijöiden muutokset, kuten esimerkiksi oman osaamisen ja ammattitaidon kehittyminen, vaikuttavat samaan aikaan työkykyä vahvistavasti. Työkykyä vahvistaa myös mielekäs ja sopivan haasteellinen työ, johon liittyy omiin valintoihin liittyviä vaikutusmahdollisuuksia. Jos taas työ ei vastaa omia odotuksia ja tuntuu pakonomaiselta, työkyky voi heiketä, vaikka fyysisessä suorituskyvyssä ei tapahtuisi lainkaan muutoksia.
Vaikutus väestön hyvinvointiin
Väestön työkyky ja työhyvinvointi vaikuttaa monella tavalla yhteiskunnan, kuntien ja työpaikkojen toimintaan. Se vaikuttaa erityisesti sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyseläkkeiden, työtapaturmien, presenteismin (työntekijä tulee töihin sairaana tai muuten huonokuntoisena) ja sairaanhoitokustannusten määrään. Näiden tekijöiden kansantaloudellinen merkitys on suuri. Väestön elinvoimaisuus, työkykyisyys, on terveys- ja hyvinvointipolitiikan keskeinen päämäärä ja linjassa kansantalouden työllisyyttä tukevien ja työuria pidentävien toimenpiteiden kanssa.
Taloudellinen merkitys
Esimerkiksi vuonna 2010 Suomen bruttokansantuote oli noin 180 mrd. eur ja valtion budjetti noin 50 mrd. eur. Samaan aikaan työkykyyn liittyvät kustannukset olivat : sairauspoissaolot noin 4 % työpanoksesta eli noin 7 mrd. eur, ennenaikaiset eläkkeet noin 18 mrd. eur, työtapaturmat noin 2 mrd. eur, presenteismi noin 4 % työpanoksesta eli noin 7 mrd. eur, terveyden- ja sairaanhoitokulut noin 7 mrd. eur. Loppusummaa 41 mrd. eur voidaan kutsua puutteelliseen työhyvinvointiin liittyviksi kustannuksiksi. Ne ovat siis kustannuksia, joihin työkyvyn kohentamisella voidaan vaikuttaa.
Miten ilmiöön kyetään vaikuttamaan
Mitä kunnassa/alueilla tulisi tehdä
Työterveyshuollon järjestäminen on työnantajan lakisääteinen velvollisuus. Työssä jaksamista vaikeuttavat työn pakkotahtisuus, puuttuvat mahdollisuudet itse vaikuttaa töiden järjestelyyn ja sisältöön, komenteleva ja epädemokraattinen esimies sekä ja huonot ihmissuhteet työpaikalla. Kunnat ovat usein jopa alueensa suurimpia työnantajia. Työttömien työkyvyn ylläpitoon tulee kiinnittää huomiota.
Katso ATH:sta myös seuraavat osoittimet
Asiasanat
koettu terveys, työkyky, elintavat

Tekninen kuvaus ja lisätiedot
Laskeminen
Perustuu kysymykseen 20-74-vuotiaiden lomakkeilla: "Uskotteko, että terveytenne puolesta pystytte työskentelemään ammatissanne vanhuuseläkeikään saakka / pystyisitte työskentelemään viimeisimmässä ammatissanne vanhuuseläkeikään saakka". Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) en, 2) todennäköisesti en, 3) todennäköisesti kyllä, 4) kyllä ja 5) olen eläkkeellä. Tarkastelussa ovat vaihtoehtoihin 1) en tai 2) todennäköisesti en vastanneiden osuus. Osuuksille on laskettu 95 % luottamusvälit huomioiden otanta-asetelma.
Taustamuuttujat, joiden mukaisissa ryhmissä tulokset esitetään
  • Sukupuoli: molemmat sukupuolet, miehet, naiset
  • Ikäryhmä: 20-54 -vuotiaat, 55-74 -vuotiaat
  • Koulutus: suhteellinen koulutustaso ikäluokittain; luokat: matala, keskitaso, korkea
  • Alue: Suomi, Tampere, Raisio.
  • Vuodet: 2017
Päivitystiedot
2015-05-28
Lisätiedot ja käytön rajoitukset
Tietoaineisto
Viitteet
Tiedon saatavuus, luotettavuus, ajallinen kattavuus
Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus (ATH) on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2010 käynnistämä laaja terveys- ja hyvinvointitutkimus, joka toteutetaan 1 - 4 vuoden välein alueiden ja kansallisten tarpeiden mukaan. Otosyksikkönä on väestöpohjaltaan vähintään PARAS-alueen kokoinen kunta (20 000 asukasta), josta poimitaan 20 vuotta täyttäneistä 3 000 asukkaan otos. Mikäli halutaan tarkastella esimerkiksi kaupunkien eriytymistä, voidaan alueiden välistä vertailua varten poimia 1 000 asukkaan otos aluetta kohden. Vuosina 2013-2017 toteutetuissa tutkimuksissa osallistumisaktiivisuus vaihteli ikäryhmittäin ja alueittain välillä 72-33%. ATH tutkimusalueet ja vastausaktiivisuudet 2017.
Yhteystiedot
Risto Kaikkonen (etunimi.sukunimi@thl.fi)
Terveytemme-projektiryhmä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), sähköposti terveytemme@thl.fi
Tietoaineiston yhteystiedot
Vastaava tutkija Oona Pentala-Nikulainen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), sähköposti ath-info@thl.fi